Kyllä vain, joskus oli kesä. Ja jos Kadriorun yllä kaartelevat lokit puhuvat totta, se on joskus myös taas tulossa. Vaikka juuri nyt se tuntuu kovin epäuskottavalta.
Viime kesä ei melkein ollut kesä. Tai olihan se. Silloin oli metsämansikoita kunnes melkein tuli hulluksi niitä poimiessa. Sisiliskot kuolivat omituisiin paikkoihin. Ja etelänhiipijä eksyi jostakin etelästä ilmavirtojen mukana meidän mökin verannalle. Mutta kun ajattelen kesää, ajattelen toissakesää, kun kuuma iski kasvoihin kun vain avasi mökin oven, ja ampiaiset asuttivat ulko-oven seinää niin ettei sitä melkein voinut sulkea, ja me hikoilimme vanhassa pakettiautossa Euroopassa.
Nämä kuvat on omistettu kesälle.
 |
| Rasmus pääsi lenkiltä suoraan paljuun. |
 |
| Ja sitten minä. |
 |
Poimin apiloita kummienoni kanssa, joka kuoli seuraavana talvena.
Apiloista tuli teetä ja siirappia. |
 |
| Heinää paaluilla Helsingissä. Suloinen pääkaupunki! |
 |
| Rasmus tulee puusta. |
 |
| Ihan vain heinäkuu. |
 |
| Loputtomasti metsämansikoita. |
Näitä kuviakin olisi loputtomasti. Taidan jatkaa tätä huomenna.
