Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit

06 elokuuta 2013

Tänään kuolin vähän. Today I died a little.

Olin tänään varmasti kuolemassa. Itkin suuria märkiä kyyneleitä. Entä jos saisinkin kolme kuukautta elinaikaa? Millä olisi enää merkitystä? Kovin harvoilla asioilla. Asiat asettuivat paikalleen. Pitkän aikaa hallinneet turhautuminen ja negatiivisuus kesivät iholta. Olin äkkiä sydämestä asti iloinen. Ostin uuden uimapuvun. Tein kimchiä, papumuhennosta ja lupiinileipää. Paijasin kissaa. Halasin Rasmusta. Olin ihan rento. Kävelimme metsässä, osmankäämireittiä. Ilta-aurinko hehkui haituvaisten ohdakkeiden läpi, pienet tummat villivadelmat maistuivat makeilta. Nyt Rasmus lukee kirjaa ja minä juon vihreää rooibosta valkoisesta savimukista. Elämä on tarpeeksi.

Today I was certainly dying. I cried big wet tears. What if I only had three months to live? What would be important? Very few things. Everything settled. Frustration and negativity that had controlled me for such a long time just exfoliated off my skin. Suddenly I was full of happiness. I bought a new swimming suit. I made kimchi, bean stew and lupine bread. I petted the cat. I hugged Rasmus. I was all relaxed. We walked in the forest, the bulrush route. Evening sun was blazing through the thistle pappus; tiny dark wild raspberries were sweet. Now Rasmus is reading a book and I drink green rooibos of a white clay mug. Life is enough.

07 heinäkuuta 2013

Kesäkontiaisen aurinkohattu. Summer mole sunhat.

Aurinkohattu italialaisesta pellavalangasta. Sunhat of Italian linen yarn.



Kesäkontiainen. Summer mole.

Olen kesäkontiainen. Tiedätte varmaankin sellaisen klassisen hermoromahduksen, jollaisen Niles saa yhdessä Frasierin jaksossa ja riisuutuu alasti kahvilassa? Olen aina ajatellut, että siinä on vähän dramaturgin lisää, ennen kuin huomasin viikko sitten, että ylikuormitetun kontiaisen selkä todella katkeaa yhdestä heinänkorresta, vai miten eläinallegoria kuuluukaan. Joskus tarvitaan hermoromahdus, että saa olla rauhassa kesäkontiainen.





I'm a summer mole. You probably know this classic nervous breakdown, like when Niles gets naked in a café in a Frasier episode. I've always thought the writer has added quite a lot of drama to it, but a week ago I found out that the back of an overloaded mole can really break under the last straw, or however the animal allegory goes. It seems that sometimes one must get a nervous breakdown to become a summer mole.

05 heinäkuuta 2013

Helsinki. Mitä suosittelisin turisteille. What to recommend for tourists.

Listasin vähän aikaa sitten osin selittämättömiä lempipaikkojani. Nyt sohvalla makoilee couchsurffaaja, joka odottaa suosituksia, mitä mennä katsomaan Helsingissä. En kai mä voi sanoa, että mene ensin katsomaan Haagan liikenneympyrää ja käydään sitten yhdessä Heinon tukussa?

Tässä heiveröinen yritykseni turistikelpoisista lempipaikoista (kesällä)


Paikkoja

  • Seurasaari
    (Pähkinöitä mukaan, siellä on oravia.)
  • Suomenlinna
  • Kaivopuiston ranta
    (Siellä voi ihan vain kävellä, löytää salaiset rappuset ja joskus jopa käydä tähtitornissa katsomassa aurinkonäytöstä.)
  • Nuuksio
  • Haltialan tila
    (Kyllästyneet vuohetkaan eivät ehkä ole täysin nähtävyysmateriaalia, mutta tykkään paikan lounasbuffetista ja Ruutinkoskesta. Lisäksi loppukesästä saa poimia auringonkukkia pellolta Haltialan läheltä.)
  • Ruttopuisto
    (Koen kiehtovaksi, että ihmiset loikoilevat ruttoon kuolleiden hautausmaalla.)
  • keskuspuisto, varsinkin pieneläinten hautausmaa
  • Rakennetaan puutarha!
    Lasten rakentama puutarha Design-museon takana

Uimapaikkoja


Kahviloita

Museoita ja muuta sellaista
  • kansallismuseo
    (Oma suosikkini on vanhojen kalapyydysten osasto.) 
  • Tuomiokirkko
    (Pidän siitä kuinka valo osuu iltaisin sen kattoon.)
  • Temppeliaukion kirkko
    (En oikeastaan pidä sitä kovin erityisenä akustiikasta huolimatta, mutta ihmiset yleensä pitävät siitä.)
  • Kiasma

Rasmus lisäsi listaan seuraavat:

Näiden lisäksi ihmiset haluavat ostaa asioita. Ostan itse aika vähän asioita. Tässä joitakin kauppoja.



Lisäksi yksi mussa hieman hämmennystä herättävä ihmisten innostus on Helsingin urkukesä, johon voi mennä ilmaiseksi kuuntelemaan urkuja. Ei sovi synesteetikoille.



Suomenlinna.




A short while ago, I listed my partly unexplainable favourite places. Now I have a couchsurfer lying on my couch, waiting for recommendations of what to see in Helsinki. I presume I can't say that she should first go see the Haaga traffic circle and then we'll visit together my favourite stock?


Here's my feeble attempt to list some tourist-valid favourite places (in summer).


Places
  • Seurasaari
    (Bring some peanuts for the squirrels.)
  • Suomenlinna
  • Kaivopuisto park
    (You can just walk there, find the secret stairway and sometimes even go the observatory to see a sun show.)
  • Nuuksio
  • Haltiala farm
    (Possibly the bored goats aren't really a sight either, but I appreciate the lunch buffet there, and Ruutinkoski stream nearby. In the end of summer, you can also pick sunflowers from the field close to the farm.)
  • Ruttopuisto
    (I find it intriguing that people leisure on the cemetery for those killed in pest epidemy.)
  • central forest, especially the cemetery for pets is beautiful
  • Let's make a garden!
    (A garden made by children behind the Design Museum)

Swimming


Cafés


Museums and such

  • Dome church
    (I really like how the light folds on its rooftop in the evening.)
  • Temppeliaukio church
    (I don't find it so special in spite of the acoustics, but people generally seem to like it.)
  • National museum
    (My personal favourite is the section for old fish traps.)
  • Kiasma

Rasmus added few:


In addition to these, people like to buy things. I don't buy much things. Here's a list of some stores I go to.




Then there's of course Helsinki organ summer, an opportunity to go hear organ music for free, which some couchsurfers have been very excited about, causing great confusion in me. Not for synaesthetics.

19 kesäkuuta 2013

Kesäkuu: pieniä iloja. June: little joys.


Putkiremontti loppui ja me muutettiin lopultakin takaisin kotiin.
Kotona on ihanaa. Sieltä löytyi väärin pakattu Mondo, kassillinen
taimia muutti heti meille ja pandakalenteri pääsi paikalleen.
Virkatut kukkasetkin sai levähtää, ja kasa akkareita ilmestyi
kierrätyskeskuksesta.
The pipe renovation is finally finished and we moved back home.
Home is wonderful. I found the mispacked Mondo; a bagful of
plants moved in and the panda calendar found its place.
Crocheted flowers got to spread themselves around and
a pile of Donald Ducks found their way from the recycling center.
 
Perhoset täyttivät mökin pihan. Tämä kaveri
on pursuhopeatäplä ja tosi tavallinen.
Butterflies filled in the garden of our cottage.
This fella is a pearl-bordered fritillary and quite common.

Tunnustus: tykkään stalkata Rasmusta pensaista.
Confession: I like stalking Rasmus from behind the bushes.

Kesäruokaa!
Summer food!

Tämä kuva on mun harjoittelupaikasta Kumpulan
koulukasvitarhasta. Tuomikehrääjän toukat on valloittaneet
tuomet. Kuulemma lehdet kasvavat takaisin ennalleen.
This picture is taken at the Kumpula school garden
where my current internship takes place.
Hackberry moths have occupied the hackberries.
They say that the leaves will grow back.

Uusi herkku on Semperin gluteeniton rosmariininäkkäri.
Semper oli mun mielestä ennen aika surkea gluteenittomien
tuotteidensa kanssa, mutta sitten ne lakkasivat käyttämästä
vehnätärkkelystä ja ryhtyivät ihan mestareiksi.
My new treat is Semper's glutenfree knäckebröd.
I thought Semper's glutenfree products sucked,
but after they quit using wheat starch,
they got awesome.

Viinisuolaheinä rehottaa.
Sorrel going wild.

Meillä oli vähän aikaa muuton jälkeen tosi värikäs parveke,
kun yritin tuulettaa silkkihuiveja. Ilahdutti aina katsoa sinne.
We had a colorful balcony for a while after moving back in,
as I tried to air my silk scarf. It was joyful to look at.

Tämä on meidän hääkirsikka. Luultiin
jo sen kuolleen, mutta se tekikin lehdet
vasta aikaa myöhään.
Hanamista en ehtinyt saada kuvaa.
This is the cherry bush we got as
a wedding present. We thought it
had died, but it just started to get
green quite late.
I didn't manage to get a picture of its hanami.

Pihlaja kukkii.
Rowan blooming.

18 kesäkuuta 2013

Osin selittämättömiä lempipaikkoja: Helsinki

  • Haagan liikenneympyrä
    Myönnän, etten koskaan ole varsinaisesti vieraillut liikenneympyrän sisällä. Olen siis mennyt autolla sen ympäri, ja bussilla ja taksillakin, mutta en käynyt siinä hauskassa kallioisessa metsikössä, joka jää sen sisälle. Se kiehtoo mielikuvitustani. Ennen kaikkea haluaisin perustaa sinne pontikkatehtaan, toissijaisesti hamppuviljelmän.
  • rhododendronpuisto
    Tarkoitan sitä rhododendronpusikkoa Etelä- ja Pohjois-Haagan välissä. Tämä kuuluu selittämättömiin lempipaikkoihin. On nimittäin vähintäänkin outoa, että arboretumia halkoo voimalinja, eikä rhododendronit ole minusta edes kovin kauniita. Niissä on kuitenkin jotain dinosaurusmaista, ja sitä paitsi se kuinka asuinalueen kaduilta voi sukeltaa rhododendronpusikoihin on mahtavan salaperäistä.
  • Etelä-Haagan kirjasto
    Paras kirjasto! Osin se on kiva, koska se on oma lähikirjasto, ja oma lähikirjasto on aina kotoisa, koska sinne tilaa kaikki kirjat jotka haluaa lukea. Täällä on kuitenkin myös neuletägejä, oma huone jossa saa pelata pleikkaa tai ommella, ja sieltä voi lainata kirjastokortilla poran.

  • Kumpulan koulukasvitarha
    En tajua, miten en vuosiin tajunnut koko paikan olemassaoloa. Sofianlehdonkadun ja Kumpulan siirtolapuutarha-alueen väliin jää suuri, ulospäin huomaamaton läikkä vihreää, ja siellä vihreässä sadat lapset touhuavat ja kylvävät ja kastelevat. Kesäparatiisi.

  • Heinon tukku
    S-ketjun liikkeissä on aina samat tuotteet, mutta tukussa käynti on kuin kävisi kaupassa ulkomailla: jännien tuotteiden löytämisen suuri ilahdutus.

  • kaikki paikat joissa sataa
    Pidän selittämättömästi sateesta. Vettä! Ja sitä on kaikkialla! Kaikki on niin kaunista märkänä! Kuvat on meidän takapihan haavasta ja koivusta.



20 toukokuuta 2013

Teetä ja vesimeloonia

Huomasitteko, kuinka kevät katosi jonnekin? Ensin oli monen kuukauden mittainen maaliskuu, sitten äkkiä tuli kesä. Kesä! Ilkamoivat mustarastaat, villiintyneet sinitiaiset, neitoperhot, nokkosperhoset, sinisiivet ja lanttuperhoset. Kesän ensimmäinen perhonen oli keltainen: tulee iloinen kesä.

Kesä – ja koivut. Joskus teini-ikäisenä vietin kevääni antihistamiinikierteessä, mutta yli kymmenen vuoden ajan olen toukokuussa korkeintaan vähän hieraissut hiekkaisen tuntuisia silmiä. Kunnes tänä vuonna. En tiedä onko päässäni limakalvoa, joka ei olisi turvoksissa. Kieleni näyttää suunnilleen lehmän kieleltä eikä mahdu suuhun. Ja kurkku menee tukkoon melkein joka ruoan jälkeen.

Googlasin eilen koivun mahdolliset ristikkäisallergiat. Pois lähdetään sulkemaan seuraavia:


  • pähkinät
  • omena
  • päärynä
  • persikka
  • kirsikka
  • luumu
  • litsi
  • kiivi
  • sharon
  • peruna
  • tomaatti
  • paprika
  • porkkana
  • selleri
  • palsternakka
  • lanttu
  • fenkoli
  • kumina
  • sinappi
  • kurkuma
  • kaneli
  • inkivääri
  • valko- ja mustapippurit
  • soija
  • muut pavut
  • mansikka


Suorastaan riemukasta. Uskaltauduin ostamaan kaupasta seuraavia:

  • kauramaitoa
  • vaniljayosaa
  • maissipastaa
  • riisipastaa
  • pirkkapestoa
  • kurpitsansiemeniä
  • riisikakkuja
  • vesimeloonia
  • banaania
  • tummia viinirypäleitä

Onneksi on hullun hyvää Kusmin Imperial Label -teetä. Ja onneksi tätä ei kestä kovin kauan. Tai ei ainakaan, jos ei lääkärin spekulaatio toteudu – mullahan oli teini-ikäisenä myös heinäallergia.

16 huhtikuuta 2013

Viime kesänä kuolivat sisiliskot

Viime kesä oli kosteudessaan sisiliskojen juhlaa.

Taustatiedot: meidän mökin keittiön matto on nuhjaantunut ja epämääräisen kirjava, ja minä olin vähän aiemmin katsonut Henkien kätkemän. Siinä on se uppopaistettu sisilisko tikussa, se jolla Lin tekee ovelan hämäyksen ja auttaa Chihiron hissiin. Niinpä, kun lakaisin keittiön lattiaa omissa ajatuksissani, totesin (lainkaan hämmentymättä): "Kas, tossa on se uppopaistettu lisko." Paitsi että se lähtikin liikkeelle.

Muutamaa päivää myöhemmin sama tapahtui uudestaan, ja jälleen, kyllä vain, kuvittelin sitä Linin herkuksi. Paitsi että lisko ei sitten lähtenytkään liikkeelle. Se oli ihan vain kuollut. Lakaisin sen kompostiin, jossa asuu muurahaisia (viime kesänä oli myös mielettömästi muurahaisia), jotka varmaan söivät sen.

Muutenkin sisiliskoja oli niin paljon, että ne päätyivät kuolemaan kummiin paikkoihin. Tämä on kaivon sähköpumpun katkaisin. Lisko oli mennyt sen suojakuvun alle ja kuollut siihen. Raasu.



08 huhtikuuta 2013

Joskus oli kesä

Kyllä vain, joskus oli kesä. Ja jos Kadriorun yllä kaartelevat lokit puhuvat totta, se on joskus myös taas tulossa. Vaikka juuri nyt se tuntuu kovin epäuskottavalta.

Viime kesä ei melkein ollut kesä. Tai olihan se. Silloin oli metsämansikoita kunnes melkein tuli hulluksi niitä poimiessa. Sisiliskot kuolivat omituisiin paikkoihin. Ja etelänhiipijä eksyi jostakin etelästä ilmavirtojen mukana meidän mökin verannalle. Mutta kun ajattelen kesää, ajattelen toissakesää, kun kuuma iski kasvoihin kun vain avasi mökin oven, ja ampiaiset asuttivat ulko-oven seinää niin ettei sitä melkein voinut sulkea, ja me hikoilimme vanhassa pakettiautossa Euroopassa.

Nämä kuvat on omistettu kesälle.


Rasmus pääsi lenkiltä suoraan paljuun.
Ja sitten minä.

Poimin apiloita kummienoni kanssa, joka kuoli seuraavana talvena.
Apiloista tuli teetä ja siirappia.
Heinää paaluilla Helsingissä. Suloinen pääkaupunki!
Rasmus tulee puusta.

Ihan vain heinäkuu.

Loputtomasti metsämansikoita.

Näitä kuviakin olisi loputtomasti. Taidan jatkaa tätä huomenna.

16 maaliskuuta 2013

Kummienoni




On maaliskuu. Kummienoni on ollut kuollut nyt kaksi viikkoa. Hän kuoli äkillisesti, yllättäen, ilman että kukaan olisi ehtinyt varautua. Eilen, kun siirsin osoitteita vanhasta kirjasesta uuteen, tuijotin pitkään hänen nimeään enkä suostunut uskomaan, ettei sitä enää tarvitse kopioida.

Enoni oli yksineläjä: hän katseli lintuja, tarkkaili luontoa, luki runoja ja romaaneita ja poltti piippua. Hänellä oli tapana siteerata Eino Leinoa ja Vänrikki Stoolin tarinoita, ulkoa, tietenkin, ja minulla oli hänen vanha latinankirjansa, kun luin yliopistossa latinaa. Hän oli hieman äreä vanhapoika, mutta ei koskaan minulle, ja jos olikin, ärisin takaisin.

On maaliskuu, mutta hänen kuolemastaan asti mielessäni on ollut heinäkuu. Tunkkaisen kuuma heinäkuu, ruohon, järven ja heilimöinnin tuoksuinen heinäkuu, lintujen ja heinäsirkkojen sirkutuksen ja sirityksen täytteinen heinäkuu. Sellainen kuin sinä kesäpäivänä, kun keräsimme yhdessä apilankukkia läheiseltä pellolta ja puhuimme linnuista ja runoudesta.

Kerran enoni oli hoitamassa minua, kun olin seitsemänvuotias, ja olin juuri päättänyt opetella kirjoittamaan juuri saamaani WWF:n punaiseen päiväkirjaan, jossa oli lukko. Huoneessani oli tuuletusaukko viereiseen huoneeseen, ja hän nousi siellä tuolille ja kurkisti aukosta aikeenaan huvittaa minua, mutta juuri silloin kirjoitin Salaiseen Päiväkirjaani ‒ mitäköhän huippusalaista lienee ollut ‒ ja aloin itkeä. Muistan tuolin paukahduksen lattiaa vasten kun hän ryntäsi lohduttamaan minua.

Muistan paljon muutakin. Kuten kesäpäivän, kun olin kuusitoista, ja sanoin enolleni: "Anna mulle jotain lukemista, mulla ei ole mitään lukemista." Hän katosi huoneeseensa ‒ salaiseen huoneeseensa, jonne lapset eivät olleet tervetulleita ja jossa olen käynyt vain kerran ‒ ja toi minulle James Clavellin Shogunin, joka ei ehkä ole hyvä historiallinen teos, mutta jonka innoittamana yhtä kaikki hain yliopistoon lukemaan Japanin-tutkimusta, päädyin asumaan temppeleihin ympäri Aasiaa ja tapasin lopulta nykyisen mieheni (jota enoni ei koskaan ehtinyt tavata).

Nostimme enolleni maljan, kuuntelimme juutalaista musiikkia, jota kuunnellaan kun muistellaan vainajia, ja minä kerroin tarinoita. Muistan enoni äänen ja ääneen niin usein kuultaneen epäilyn.

Isäni on jo tyhjentänyt enoni huoneen ja kantanut hänen kirjansa laatikoissa tupaan, niin että ensi viikolla, kun menen järjestämään ne kirjat, en enää astu siihen ummehtuneeseen pyhättöön, johon lapset eivät saaneet mennä, kirjojen ympäröimään huoneeseen. Se painuu samaan muistojen unensekaiseen pyörteeseen, joka tuntuu näinä päivinä imaisevan syövereihinsä.

20 tammikuuta 2013

Aurinko, uni, kissa

Kaksi päivää on paistanut aurinko. Pihan mänty heijastui tietokoneen näytölle ja näytti, kuin olisi jo kesä. Kesä! En ole koskaan ennen kaivannut sitä niin kuin tänä talvena.

Yöllä näin unta. En sekavaa, kiireistä unta niin kuin yleensä näen, vaan hyvin selvää ja rauhallista unta. Opetin lapsilaumalle askartelua. Askartelimme silkkiperhosen siiven värisestä paperinarusta perhosia. Kun perhonen oli valmiina kämmenellä, sen siipien reunat alkoivat hohtaa kultaista valoa ja se nousi lentoon. Unessa kuva kiertyi taaksepäin, ulommas ja korkeammalle, kunnes näin vain kultaisina hohtavien perhosten meren.


Äiti sai joululahjaksi palveluskelpoisuuspäätöksen,
jonka mukaan Ludvig siirrettiin taas meille.
(Nimi on sutattu.)

Ludvig kolossaan. Kahdeksantoista-ja-puolivuotiaana
se ei enää tee juuri muuta kuin nukkuu.

17 heinäkuuta 2012

While I've just gone drowsy / Kun minusta vain tuli raukea

Drowsiness of long, rainy days. The summer before—and the one before that and the one before that—was hot and dry, endless buckets of water to the vegetable garden, endless trips to lakes to dip in the cool water, endless days of sunshine. This summer I've thought I'm in a novel by Garcia Márquez, mold spreading from the corners of the tub I bought to cool down in on too hot days that never came, water pouring down from rooftops, damp wood in the stove. I'm already used to wearing thick woolen socks and yellow rubber boots, to covering myself with my yellow raincoat when I go outside to do the dishes or pick strawberries. Like in one hundred years of solitude, rain has become something that simply is. I bake cookies and drink endless cups of tea, read a book and see from the kitchen window how the forest draws closer when I don't weed tree saplings and lupines. Roses, bluebells, hays, tansies, thistles, all kind of flowers and bushes and trees, they have all gone wild, wild, while I've just gone drowsy. Rain fills my head with an heavy emptiness.

What I managed to do yesterday, however, except for not finding the murderer before Poirot, was to gather bunches of meadowsweet in the rain. Most of them I'll use later to dye wool, but some five litres of flowers I'm going to make into a drink today. I thought the recipe would be something like this,

Meadowsweet drink

2,5 litres meadowsweet flowers, buds are fine too
5 litres water
500 g sugar
25 g citric acid


Bring water and sugar to boil and pour the liquid on flowers. Let it sit over night. Sieve and add the citric acid. Bottle and store in a cool place.


Or, if I'd rather make it sima-like, then this,

Meadowsweet sima

5 litres water
1 liter meadowsweet flowers
1-2 lemons
400 g sugar
a pea-size clod of yeast


Rinse the flowers and leave them in a big pot. Peel the lemon and slice it on the top of flowers. Bring water to boil and pour on flowers and lemon slices. Add sugar. Let it cool until handwarm and add yeast. Let it brew approximately for 24 hours, then sieve and bottle. Store in a cool place.




Pitkien sateisten päivien uneliaisuus. Viime kesä—ja kesä sitä ennen ja sitä ennen—oli kuuma ja kuiva, loputtomia ämpärillisiä vettä kasvimaalle, loputtomia matkoja järvelle kastautumaan viileään veteen, loputon auringonpaiste. Tänä kesänä on tuntunut kuin olisin Garcia Márquezin romaanissa, home leviää paljun nurkista kuin ivaten ajatustani viilentyä siinä kuumina kesäpäivinä, joita ei koskaan tullut, vesi valuu katoilta, polttopuut ovat aina hieman kosteita. En enää kummastele, että vedän jalkaani paksut harmaat villasukat vielä heinäkuussa, kun menen ulos tiskaamaan tai poimimaan mansikoita vedän jalkaani keltaiset kumisaappaat ja niskaani keltaisen sadetakin. Niin kuin sadassa vuodessa yksinäisyyttä, sateesta on tullut jotakin, joka vain on. Leivon pikkuleipiä ja juon loputtomia kuppeja teetä, luen kirjoja ja näen keittiön ikkunasta, kuinka metsä lähestyy kun en jaksa kitkeä puidentaimia ja lupiineja. Ruusut, sinikellot, heinät, pietaryrtit, ohdakkeet, kaiken maailman kukat ja pensaat ja puut, kaikki ovat villiintyneet, villiintyneet, kun minusta on vain tullut raukea. Sade täyttää pään raskaalla tyhjyydellä.


Kaikesta huolimatta onnistuin eilen, sen lisäksi etten keksinyt murhaajaa ennen Poirotia, keräämään sateessa kimpuittain mesiangervoa. Suurimman osan niputin ja laitoin roikkumaan puutarhamajaan jotta värjään niillä myöhemmin villaa, mutta viitisen litraa kukkia jätin juomaan, jonka aion tehdä tänään. Ajattelin, että se voisi olla jotakin tällaista:


Mesiangervojuoma

2,5 l mesiangervonkukkia, myös nuppuisia
5 l vettä
500 g sokeria
25 g sitruunahappoa

Kiehauta vesi ja sokeri ja kaada huuhdeltujen kukkien päälle. Anna seistä yön yli. Siivilöi ja lisää sitruunahappo. Pullota ja säilytä viileässä.


Tai jos enemmän simankaltainen juoma, niin sitten näin:

Mesiangervosima


5 l vettä
1 l mesiangervonkukkia
1-2 sitruunaa
400 g sokeria
herneenkokoinen pallura hiivaa

Huuhdo kukkaset ja laita kuorittujen, viipaloitujen sitruunoiden kanssa suureen kattilaan. Kiehauta vesi ja kaada kukkien päälle. Lisää sokeri. Anna jäähtyä, kunnes se on kädenlämpöistä, ja lisää hiiva. Anna käydä noin vuorokauden ajan, siivilöi ja pullota. Säilytä viileässä.

Aphantopus hyperantus

A ringlet, Aphantopus hyperantus, tesmaperhonen.
Unlike many butterflies, they don't mind cloudy weather, but esteem it by spreading their wings.
Toisin kuin niin monet perhoset, tesmaperhosia ei haittaa pilvisyys, vaan ne juhlistavat sitä levittämällä siipensä näytille.



My glutenfree experiments have led to my husband asking pancakes for breakfast when he comes here for weekends. This time soy and quinoa flour with a nut and herb topping. My favourite teacup on the side.
Gluteenittomat kokeilut ovat johtaneet siihen, että mies kinuaa aamiaiseksi lättyjä aina viettäessään viikonlopun luonani mökillä. Tällä kertaa lätyissä on soija- ja kinuajauhoja, päällä pähkinäyrttimöyhö. Vieressä lempiteekuppini.

I thought forest strawberries would prefer sunshine, but on this terribly rainy summer they have decided to spread everywhere, wherever you look, strawberries.
Luulin metsämansikoiden pitävän auringosta, mutta tänä järkyttävän sateisena kesänä ne ovatkin levinneet kaikkialle, minne ikinä katson, mansikoita.


Strawberries. Litres and litres of tiny strawberries.
Mansikoita, litroittain, litroittain pieniä mansikoita.


Oh, the stupid ants. Not only the clary sage, but also thyme.
Pahkapäiset muurahaiset! Paitsi että ovat valloittaneet myskisalviamaan, ne ovat peittäneet timjaminkin.


13 heinäkuuta 2012

July garden. Heinäkuinen puutarha.

Chamomile. Kamomilla.

My blackberry's yet only a sapling, but she decided to make buds.
Karhunvatukkan nuppuilee, vaikka on vielä taimonen.

First calendulas. Ensimmäiset kehäkukat.

Ants made their nest under the clary sage.
Muurahaiset tekivät pesän myskisalvian alle.

Lettuce goes wild this time of year.
Näihin aikoihin lehtisalaatti villiintyy.

Foxglove. I was told not to prepare digitalis by myself.
Sormustinkukka. En kuulemma saa kokeilla digitaliksen valmistusta.

Chickweed. It's a wonder herb and I've got a field full of it.
Pihatähtimö eli vesiheinä. Se on ihmeyrtti ja mulla on sitä kuin pellossa.

I'm afraid carrots will need some help soon.
Aivan kuin porkkanat tarvitsisivat apua.

01 heinäkuuta 2012

A tub reportage no., I guess, 3


No, my tub isn't ready yet. It's neither polished nor waxed. But I poured in some water and it didn't get clouded, so I couldn't resist and prepared myself a bath. And do you know what? It was awesome.

13 elokuuta 2011

Virallinen tiedustelu


Nimi: Tuulia
Erityinen väri: violetti niin että sen kanssa on toista väriä
Suosikkiherkku: minttutee, sokeri-inkivääri
Suuri kaipauksen kohde: ajaa autolla niin kovaa että tuntuisi kuin aika ja painovoima lakkaisivat olemasta
Tyypillinen möhläys: ajaa melkein edessä olevan perään kun vaihtaa vasemmalle kaistalle
Lempikasvi: tällä hetkellä kaikki mikä kasvaa viidakkomaisesti eli ainakin mun koko kasvimaa
Fanatismin aihe: ihmiskunnan yleinen nuijuus
Materialistinen toive: virolainen violetti liukuvärjätty villalanka
Lempipuuha: kuumassa kylvyssä vanuminen, okariinon soitto
Mieluisa askar: järjestelmällinen tiskaus
Jatkuva aie: tavaroiden järjestäminen
Lempilelu (muinoin tai nykyään): kiinalainen yöperhosen muotoinen okariino ja sen keltainen kotilo
Missä haluaisin käydä: villakaupassa Müürivahella Tallinnassa; missä vain missä on syksy
Viehättävä asia: pilvien tapa muodostua iltataivaalle ja värjäytyä vaaleanpunerviksi
Paras valo: valtavan lehmuksen lehtien läpi siivilöityvä
Onnen aihe: se miltä ilma tuntuu kasvoilla elokuussa ja valo