19 heinäkuuta 2012

Horsmaisia suunnitelmia

Maitohorsmat, ystäväni maitohorsmat. Jo vuosia olen katsellut teitä, muistellen sitä mehevän mahevan ihanaa teetä, jota kerran teistä tein. Mutta en ole saanut uudestaan kerätyksi.

Kerrottakoon, että mustan teen ja maitohorsmanlehtien sekoitusta kutsutaan koporje-teeksi (Koporje sijaitsee vähän Pietarista itään), että aikanaan on yritetty ansaita rahaa myymällä horsmanlehtiä teenä, ja että nuorta maitohorsmaa voi käyttää kuin parsaa (siis sitä oikeaa parsaa, ei parsakaalia). Ja kerrottakoon, että Alaskassa maitohormasta tehdään karamelleja ja siirappia. Ne tehdään kukista—ja se on hyvä sellaisille kuin minä, jotka ovat surullisesti unohtaneet maitohorsman koko alkukesäksi. Siirapin ohje löytyy englanniksi täältä, ja kerron lisää heti, kun olen ehtinyt sitä kokeilla.

p.s. Eikö olekin viehättävää, että maitohorma on englanniksi fireweed?

17 heinäkuuta 2012

My new peg loom. Riemastuttavat tappikangaspuut.

I ordered myself a peg loom from The Hand Weaving Company in Wales. Oh, it's genious. Such a simple way to weave plain weave without a huge loom, and with warps of yarn, and, and! Indispensable in airy felted scarf projects I have dreamed of. And you can weave rugs and bags and... Not like I had done anything yet, though, as it only arrived today.

I do wonder, though, if they're popular or even much known outside Wales. There's no entry for peg loom in wikipedia and I couldn't find a word for it in Finnish. Most weavers seem to be Welsh. Probably I can't survive without getting a History of Weaving.

While searching for peg loom related information, I came across this page. I love it. They don't only tell how to weave a peg loom; they also teach you to make butter, weave a basket and tap a birch tree. I want to make butter, weave a basket and tap a birch tree, too.


Still wrapped. Vielä muovissa.


Tilasin tappikangaspuut Walesista. Ne ovat yksinkertaisesti nerokkaat. Yksinkertaisuudessaan. Niin yksinkertainen keino kutoa palttinaa ilman suuria kangaspuunrohjokkeita, jotka täyttäisivät koko huoneen. Loimalankoina voi käyttää villaa. Oh. Ne ovat korvaamattomat sellaisten ilmavien puolihuovutettujen huivikkeiden tekoon, joita olen suunnitellut. Niillä voi tehdä mattoja ja laukkuja ja... Ei siis sillä, että olisin tehnyt vielä yhtään mitään, sillä ne saapuivat tänään.

Jos joku tietää lisää tappikangaspuiden suosiosta tai historiasta, niin minua kiinnostaisi kuulla. Onkohan niitä paljonkaan Walesin ulkopuolella? Niitä ei löydy wikipediasta eikä niille ole sanaa suomeksi. Googlatessa vaikuttaa, että kutojat ovat pääosin walesilaisia. Luultavasti en selviä eteenpäin ilman jonkinlaista kutomisen historiikkia.

Mutta tappikangaspuista tietoa etsiessäni törmäsin tähän sivuun! Paitsi että kertovat, kuinka tappikangaspuilla kudotaan, opettavat punomaan koreja, kirnuamaan voita ja juoksuttamaan mahlaa. Mäkin haluan punoa koreja, kirnuta voita ja juoksuttaa mahlaa!

While I've just gone drowsy / Kun minusta vain tuli raukea

Drowsiness of long, rainy days. The summer before—and the one before that and the one before that—was hot and dry, endless buckets of water to the vegetable garden, endless trips to lakes to dip in the cool water, endless days of sunshine. This summer I've thought I'm in a novel by Garcia Márquez, mold spreading from the corners of the tub I bought to cool down in on too hot days that never came, water pouring down from rooftops, damp wood in the stove. I'm already used to wearing thick woolen socks and yellow rubber boots, to covering myself with my yellow raincoat when I go outside to do the dishes or pick strawberries. Like in one hundred years of solitude, rain has become something that simply is. I bake cookies and drink endless cups of tea, read a book and see from the kitchen window how the forest draws closer when I don't weed tree saplings and lupines. Roses, bluebells, hays, tansies, thistles, all kind of flowers and bushes and trees, they have all gone wild, wild, while I've just gone drowsy. Rain fills my head with an heavy emptiness.

What I managed to do yesterday, however, except for not finding the murderer before Poirot, was to gather bunches of meadowsweet in the rain. Most of them I'll use later to dye wool, but some five litres of flowers I'm going to make into a drink today. I thought the recipe would be something like this,

Meadowsweet drink

2,5 litres meadowsweet flowers, buds are fine too
5 litres water
500 g sugar
25 g citric acid


Bring water and sugar to boil and pour the liquid on flowers. Let it sit over night. Sieve and add the citric acid. Bottle and store in a cool place.


Or, if I'd rather make it sima-like, then this,

Meadowsweet sima

5 litres water
1 liter meadowsweet flowers
1-2 lemons
400 g sugar
a pea-size clod of yeast


Rinse the flowers and leave them in a big pot. Peel the lemon and slice it on the top of flowers. Bring water to boil and pour on flowers and lemon slices. Add sugar. Let it cool until handwarm and add yeast. Let it brew approximately for 24 hours, then sieve and bottle. Store in a cool place.




Pitkien sateisten päivien uneliaisuus. Viime kesä—ja kesä sitä ennen ja sitä ennen—oli kuuma ja kuiva, loputtomia ämpärillisiä vettä kasvimaalle, loputtomia matkoja järvelle kastautumaan viileään veteen, loputon auringonpaiste. Tänä kesänä on tuntunut kuin olisin Garcia Márquezin romaanissa, home leviää paljun nurkista kuin ivaten ajatustani viilentyä siinä kuumina kesäpäivinä, joita ei koskaan tullut, vesi valuu katoilta, polttopuut ovat aina hieman kosteita. En enää kummastele, että vedän jalkaani paksut harmaat villasukat vielä heinäkuussa, kun menen ulos tiskaamaan tai poimimaan mansikoita vedän jalkaani keltaiset kumisaappaat ja niskaani keltaisen sadetakin. Niin kuin sadassa vuodessa yksinäisyyttä, sateesta on tullut jotakin, joka vain on. Leivon pikkuleipiä ja juon loputtomia kuppeja teetä, luen kirjoja ja näen keittiön ikkunasta, kuinka metsä lähestyy kun en jaksa kitkeä puidentaimia ja lupiineja. Ruusut, sinikellot, heinät, pietaryrtit, ohdakkeet, kaiken maailman kukat ja pensaat ja puut, kaikki ovat villiintyneet, villiintyneet, kun minusta on vain tullut raukea. Sade täyttää pään raskaalla tyhjyydellä.


Kaikesta huolimatta onnistuin eilen, sen lisäksi etten keksinyt murhaajaa ennen Poirotia, keräämään sateessa kimpuittain mesiangervoa. Suurimman osan niputin ja laitoin roikkumaan puutarhamajaan jotta värjään niillä myöhemmin villaa, mutta viitisen litraa kukkia jätin juomaan, jonka aion tehdä tänään. Ajattelin, että se voisi olla jotakin tällaista:


Mesiangervojuoma

2,5 l mesiangervonkukkia, myös nuppuisia
5 l vettä
500 g sokeria
25 g sitruunahappoa

Kiehauta vesi ja sokeri ja kaada huuhdeltujen kukkien päälle. Anna seistä yön yli. Siivilöi ja lisää sitruunahappo. Pullota ja säilytä viileässä.


Tai jos enemmän simankaltainen juoma, niin sitten näin:

Mesiangervosima


5 l vettä
1 l mesiangervonkukkia
1-2 sitruunaa
400 g sokeria
herneenkokoinen pallura hiivaa

Huuhdo kukkaset ja laita kuorittujen, viipaloitujen sitruunoiden kanssa suureen kattilaan. Kiehauta vesi ja kaada kukkien päälle. Lisää sokeri. Anna jäähtyä, kunnes se on kädenlämpöistä, ja lisää hiiva. Anna käydä noin vuorokauden ajan, siivilöi ja pullota. Säilytä viileässä.

Aphantopus hyperantus

A ringlet, Aphantopus hyperantus, tesmaperhonen.
Unlike many butterflies, they don't mind cloudy weather, but esteem it by spreading their wings.
Toisin kuin niin monet perhoset, tesmaperhosia ei haittaa pilvisyys, vaan ne juhlistavat sitä levittämällä siipensä näytille.



My glutenfree experiments have led to my husband asking pancakes for breakfast when he comes here for weekends. This time soy and quinoa flour with a nut and herb topping. My favourite teacup on the side.
Gluteenittomat kokeilut ovat johtaneet siihen, että mies kinuaa aamiaiseksi lättyjä aina viettäessään viikonlopun luonani mökillä. Tällä kertaa lätyissä on soija- ja kinuajauhoja, päällä pähkinäyrttimöyhö. Vieressä lempiteekuppini.

I thought forest strawberries would prefer sunshine, but on this terribly rainy summer they have decided to spread everywhere, wherever you look, strawberries.
Luulin metsämansikoiden pitävän auringosta, mutta tänä järkyttävän sateisena kesänä ne ovatkin levinneet kaikkialle, minne ikinä katson, mansikoita.


Strawberries. Litres and litres of tiny strawberries.
Mansikoita, litroittain, litroittain pieniä mansikoita.


Oh, the stupid ants. Not only the clary sage, but also thyme.
Pahkapäiset muurahaiset! Paitsi että ovat valloittaneet myskisalviamaan, ne ovat peittäneet timjaminkin.


13 heinäkuuta 2012

July garden. Heinäkuinen puutarha.

Chamomile. Kamomilla.

My blackberry's yet only a sapling, but she decided to make buds.
Karhunvatukkan nuppuilee, vaikka on vielä taimonen.

First calendulas. Ensimmäiset kehäkukat.

Ants made their nest under the clary sage.
Muurahaiset tekivät pesän myskisalvian alle.

Lettuce goes wild this time of year.
Näihin aikoihin lehtisalaatti villiintyy.

Foxglove. I was told not to prepare digitalis by myself.
Sormustinkukka. En kuulemma saa kokeilla digitaliksen valmistusta.

Chickweed. It's a wonder herb and I've got a field full of it.
Pihatähtimö eli vesiheinä. Se on ihmeyrtti ja mulla on sitä kuin pellossa.

I'm afraid carrots will need some help soon.
Aivan kuin porkkanat tarvitsisivat apua.

10 heinäkuuta 2012

Quark cake. Rahkakakku.

Working on youth camps I usually have random left-over ingredients and too little time to bake anything with several phases, so I tend to turn to baking that only wants you to mix everything together and push the result to the oven. My favourites are yogurt cakes such as this one. Unfortunately, however, it's not only berries and yogurt that are left over. This time I have a bowlful of banana mango quark—and a coeliac girl who should also be able to eat the result (I need bake two big ones anyways, and I'm too lazy to bake one small one on the top of that for her only). And I don't want to make a traditional Western Finnish quark pie. I would need to cream the butter and sugar together. I don't want to cream the butter and sugar together. I just want to mix it all and forget it until the oven starts beeping.

So, a quark cake.

2 dl (3/4 cup) quark
2,5 dl (1 cup) soymilk or cowmilk (some more if you make it glutenfree)
3 dl (1 1/4 cups) sugar
6 dl (2 1/2 cups) flour (OR 3 dl rice flour, 2 dl corn flour, 1 dl potato starch and 1 tsp xantan gum)
0,5 dl (1/4 cup) vegetable oil
2 eggs
1 tsp baking powder
left-over berries or fruits or such

Mix everything together, spread on a greased tin and pour the berries (or whatever you have) on the top. Bake in 200ºC for 20-25 minutes. Check with a toothpick if the center is dry.



Riparien emäntänä on aina epämääräinen kiire, tunne että pitäisi tehdä jotain, sattumanvaraisia ylijäämäaineksia ja liian vähän aikaa leipoa mitään kunnolla. Arvostan reseptejä, joissa täytyy ainoastaan sekoittaa kaikki yhteen ja tunkea uuniin. Yksi suosikkini ovat tätä kaavaa noudattavat jugurttikakut, niin kuin tämä. Mutta pahus, kun joskus jää muutakin yli kuin jugurttia. Niin kuin tällä kertaa suurkulho mangobanaanirahkaa. Ja paikalla on keliaakikkotyttö, jolle pitäisi olla oma herkku (jonka hän pääasiallisesti jättää syömättä). Joka tapauksessa täytyy leipoa kaksi suurta kakkua—ei, olen vain liian laiska leipomaan niiden lisäksi vielä yhden pienen. Teen siis toisen vehnällä ja toisen ilman. Olen myös liian laiska leipomaan kunnon länsisuomalaista murotaikinapohjaista rahkapiirakkaa. En halua vaahdottaa mitään. Haluan vain kaataa kaiken kulhoon ja sekoittaa.

Siis rahkakakku.

2 dl rahkaa
2,5 dl soijamaitoa tai maitoa (noin desi enemmän jos teet gluteenittomana)
2,5 dl sokeria
6 dl vehnäjauhoa tai Jytte-jauhoa (tai 3 dl riisijauhoa, 2 dl maissijauhoa, 1 dl perunajauhoa ja 1 tl ksantaania)
0,5 dl auringonkukkaöljyä
2 munaa
1 tl leivinjauhetta
jämämarjoja tai hedelmiä tai vastaavia

Sekoita kaikki, kaada voideltuun vuokaan ja hötkyttele marjat tai vastaavat päälle. Paista 200ºC 20-25 minuuttia. Tarkista hammastikulla, onko kakku kypsä.

01 heinäkuuta 2012

A tub reportage no., I guess, 3


No, my tub isn't ready yet. It's neither polished nor waxed. But I poured in some water and it didn't get clouded, so I couldn't resist and prepared myself a bath. And do you know what? It was awesome.