Epätodellista sunnuntaita!

Lempikuukausiani on hennon vaaleanpunaisen valon maaliskuu, mutta myös huhtikuun taivaan salaperäinen hohde on hieno. Aamulla kävelin ystävän kanssa Weizenbergi-kadulla, johon tuprutti jostakin kadun savupiipusta niin paljon savua, että siitä ja aamun kylmyydestä tuli epätodellinen olo. Mereltä tuuli, Piritan luostarin hongat olivat painuneet vinoon ja metsäpolut olivat jäässä. Illansuussa alkoi tuiskuttaa.

My favourite month is March, because I love the feeble pink light, although the secretive shimmer of April sky is nice too. I was walking on Weizenbergi street with a friend in the morning, when some chimney was billowing out so much smoke that the smoke and the coldness made everything unreal. The wind blew from the sea, the pine trees of the Pirita cloister were askew and forest paths were all frozen. Closer to the evening it started to snow.

Rantaviiva. Estonian shore.

Tallinna Piritan suunnasta. Tallinn seen from Pirita.

 

Piritan honkia. Pirita pine trees.

Luostarin seiniä. Cloister walls.

Ystävä tekee voltin. A friend doing a flip.

Ystävä tekee voltin toisinpäin. En osaa päättää, kumpi näyttää älyttömämmältä.
Friend doing a flip the other way round. I can't decide which one looks more absurd.

Huhtikuinen lumisade. April snowfall.

Huhtikuun valo. April light.

Suru, mutta oravien pidot

Usein tuntuu, että juuri silloin kun on oikein surullinen tai tuntee mielensä heiveröiseksi, joku haistaa sen jo kaukaa ja iskee saaliiseen. Sitten sitä tuntuu horjuvan sisältä niin että melkein kaatuu. Eikä jaksa kuin nukkua.

Onneksi voi mennä viikoksi valoisaan asuntoon Tallinnaan ja miettiä, onko se mitä juuri nyt tekee varmasti se kaikkein oikein juttu. Tai oikeimmalla tavalla.

Päivässä on hyvää metsä, ja se kun löysin metsäpuron jääholvin ja oravien juhlanpidon jäljet, ja valonläikkiä. Puhelimen kamera on huono, mutta kuvat ilahduttavat mua silti.

p.s. Oravien turkki on jo melkein ruskea.

Joki

Asuin viime keväänä lähellä Vantaanjokea ja päätin, että otan kuvan samasta kohdasta joka kerran kun kävelen joen yli. Joko en kävellyt joen yli kovinkaan montaa kertaa tai sitten vain en ottanut kuvaa. Oikeasti ensimmäinen syy on aika todennäköinen. Huhtikuun lopussa näytti ihan syksyltä.

12.3.2012

15.4.2012

21.4.2012

22.4.2012

20.5.2012

Kontiaisia, kontiaisia!

Suuri ilahdutus, kun löysin viime syksynä kirjoittamani kontiaislorunpätkän. Se jatkui mielessäni vaikka kuinka pitkälti, mutta en koskaan saanut kirjoitettua sitä ylös... Harmi. Kuvasta ei ehkä saa kovin hyvin selvää, mutta se kuuluu näin:

Kontiainen, kontiainen,

minne sinä menet?

Menen maata möyrimään,

multakasaan pyörimään,

syömään kelpo hyönteisen,

vaikka koppakuoriaisen.

Kissakaipuu. Missing the cats.

Minun on ikävä kissoja. Omia öisin konsertoivia ja kuuroja kissoja, leikkisiä ja introvertteja hoitokissoja. Tässä jälkimmäisiä meidän putkiremonttievakosta.

I miss cats. The ones at home that sing at nights or are deaf, and playful and introverted cats we took care of while evacuated from the pipe renovation. These are the latter.

 

 

Pääsiäismarkkinaherkkuja. Easter fair delicasies.

Olin tänään mansikkaystävän kanssa myymässä herkkuja Metsänkylän pääsiäismarkkinoilla.

Today I helped a strawberry friend to sell delicasies at the Metsänkylä Easter fair.

Suru, kaipaus

Suru tuntuu vedeltä. Se tuntuu siltä kuin koko keskivartalo olisi painavaa, tummaa vettä ja jäsenet olisivat muuttumassa ilmaksi, niin keveät ettei niitä enää tunne. Se tuntuu siltä kuin olisi perhonen, kuin keveiden siipienkärkien pitäisi nostaa ilmaan se kaikki sininen vesi ja todellisuus olisi muuttunut liian kirkkaaksi, kuin sitä tulvisi kerralla aivan liikaa sydämeen.

Kummienoni hautajaiset ovat ylihuomenna ja haluaisin lukea siellä Uuno Kailaan Kaipauksen, vaikka luultavasti olen niin itkuinen, etten lue mitään.


Kaipaus

Tän' iltana ken mulle soittelis,
kun aurinko on painumassa mereen.
Ah, aavain rauhan sanomattoman
ken sävelissä valais kuumaan vereen.

Tän' iltana ken mulle soittelis,
kun tuuli yöksi nukkuu kaislanpäihin.
Niin olen sairas. Sydän ikävöi
nyt pilvien ja iltaruskon häihin.

Tän' iltana ken mulle soittelis
ja laulais mulle laulun ikävästä.
Oi, että kimmeltävin siivin vois
kuin muuttolintu lentää elämästä!