Epäolennaisten Kokemusten Osasto. Section of Irrelevant Experiences.

Ennen putkiremonttia meillä oli aina valoisaa, luettiin kirjoja ja lehtiä ja pelattiin lautapelejä ja oltiin onnellisia. Tästä olen varma. Muutamassa päivässä se kaikki palaa takaisin. Makaan sängyssä influenssan kourissa (tai ehkä vain ilkeän flunssan), ulkona leviää valo ensin aurinkona ja sitten lumisateena. Luen kirjoja, nukun, katson elokuvia, itken Poirotin kuolemaa. Rasmus menee ja tulee eikä mihinkään ole kiire. Ludvig on tyytyväinen, kun kotona on ihminen. Viimeiset kiireiset päivät työpaikalla, jossa hemulin täti väijyy selän takana, eivät koskaan toteutuneet. Viimeiset kuukaudet katoavat kummallisen nopeasti muistini Epäolennaisten Kokemusten Osastoon, jossa asiat ovat häipyviä ja utuisia, vaikka en ole vielä voinut edes käydä tyhjentämässä sosiaalitiloista lokeroani. Maanantaina, kun menen uuteen harjoittelupaikkaan, sisäkengät ovat vielä jossakin, jossa en oikein edes muista olleeni.

Hänen kuninkaallinen korkeutensa.
Her royal majesty.

Before the renovation, it was always so bright in our home, we read books and played board games and were happy. I'm positive about it. In a few days it all comes back. I lie in bed fighting a flu (or maybe just a nasty cold), the light spreads outside, first sun and then snow. I read books, sleep, watch movies, weep Poirot's death. Rasmus goes and comes and there's no hurry anywhere. Ludvig's happy for having a human in the house. Last busy days at work, hemulen's aunt ambushing from behind my back, never realized. Oddly fast do the last months disappear into the Section of Irrelevant Experiences within my memory, in where things are fleeting and hazy, even though I have not yet managed to empty my locker at the changing room. On Monday, when I start at a new place, my work shoes are yet somewhere I don't even remember to have existed.

Toivoisin. I wish.

Uuden vuoden muistelon tynkä

Muistelo

Kymmenen vuotta sitten

1. asuin Kiotossa, puutalossa vähän Demachiyanagista pohjoiseen.
2. olin dissosiatiivinen ja masentunut. Vetäydyin usein parvelle lukemaan kirjoja ja olin surkea.
3. ne palat joista olin rakentanut mielessäni paremman ja epätodellisen maailman alkoivat sortua. Jos ei niin olisi käynyt, ei minulla olisi koskaan ollut rohkeutta katsoa maailmaa silmiin ja vaeltaa vapaana ympäriinsä.



Viisi vuotta sitten1. asuin Tartossa, neuvostoaikaisessa harmaassa kerrostalossa. Joululomalta palatessani lensin Berliiniin ja palasin kotiin junalla.
2. tapasin Slavan bussissa Vilnasta Riian kautta Tarttoon. Ystävystyimme ja lensimme Japaniin. Monta vuotta myöhemmin Slava muutti Suomeen, jossa asuu edelleen. Hetken olimme melkein naapureita.
3. aloin äkkiä meditoida paljon. Minulla oli iso asunto ja siellä oma meditaatiorahi, jolle istahtelin monta kertaa päivässä.

Kuinka houkutella kontiainen kolostaan

Käsittääkseni nykyään on muotia olla introvertti. Ei hätää, se on jo hoidossa.

Yksi suuria rasituksenaiheitani on dilemma, joka syntyy siitä, että samalla kun on kivaa nähdä hyviä ystäviä, se vie aivan kamalasti energiaa. Kotona muhiminen sen sijaan lataa energiaa takaisin. Jos suinkin mahdollista, valitsen aina muhimisen. On niin paljon lukemista, dataamista, virkkaamista, kasvien hoitoa ja uimista, että en lautautumiselta oikein ehtisi teelle – ainakaan useammin kuin kerran viikossa.

Omahyväisesti annan siis ohjeet, joilla minut saa helpommin houkuteltua ulos kontiaisenkolostani (osoite Pellonnurkka, kolo 5).

1. Pyydä minut tekemään jotain. Kahvilassa on usein ihan mukavaa, mutta millä energialla sitten urheilen tai teen omia juttujani, jos käytin jo kaiken läsnäoloon? Mennään mieluummin uima-altaaseen.
2. Pyydä minut vain paikkoihin, joissa ei ole paljon ihmisiä. Juhlat, peli-illat, ja muut tapahtumat, joissa pitäisi olla monen ihmisen kanssa samaan aikaan, ovat epämukavia. Vielä pahempi, jos osa ihmisistä on tuntemattomia.
3. Valitse rauhallinen tekeminen. Uinti, kylpylöitseminen, saunominen, kävely, virkkaaminen, piirtäminen, leijan lennätys, askartelu, syöminen, leffat, kasibittinen Nintendo ja lautapelit ovat tosi jees.
4. Ehdota rauhallista paikkaa. Metsä, puutarha, puisto, merenranta, museot ja kirjastot ovat kaikki kivoja.
5. Puhu minulle asiasta. Kirjat, eläinten käyttäytyminen, lankatyypit tai mikä tahansa fakta on aina hauskaa, ja saa minut innostumaan. Myös kuvittelu on hauskaa. Toisten ihmisten elämän vatvominen sen sijaan harvemmin on.
6. Jos minulle ei sovi heti, älä painosta. Tiedän itse, kuinka paljon aikaa tarvitsen itsekseni ja kuinka paljon jaksan nähdä ihmisiä. Pienikin painostus saa aikaan, että yritän välttää koko tapaamisen tai hoitaa sen äkkiä pois alta, että saisin olla rauhassa.
   
   Tai vaihtoehtoisesti,
7. Unohda koko juttu ja kirjoita minulle.

Asioita joista pidän. Things I like.

Kirjat. Books.
Lapset. Children.
Talvi. Winter.
Klementiinit. Clementines.
Vihreä tee. Green tea.
Aamut. Mornings.
Höyry. Steam.
Kardemumma. Cardamon.
Eläimet. Animals.
Joulu. Yule.
Pistaasipähkinät. Pistachios.
Aallot. Waves.
Sininen. Blue.
Villa. Wool.
Nukkuminen. Sleeping.
Vesi. Water.
Taivas. Sky.

Musiikkimaalaus. Painting with music.

Tämä viikko oli lastenohjaajan tutkinnon näyttöviikko. Tein tavallista työtäni ja olin ihan puhki, koska tiesin, että koko ajan arvioidaan. This week was kind of an examination week for me at my early childhood education studies. I was beat just for knowing I was evaluated all the time.

Tiistaina vein lapset musiikkimaalaamaan. Teippasin etukäteen akvarellipaperit vahakankaaseen, täytin vesikulhot ja asettelin siveltimet. Marraskuun harmaa sade valui ikkunan takana katolta ja ränneistä, mutta sisällä soi aurinko. On Tuesday I took the children painting with music. I fastened the aquarelle papers to a wax table cloth with masking tape, filled the water cups and arranged the brushes. The grey rain of November was pouring down the rooftops and eaves, but the sun was present inside the room.

Musiikkina oli Shugo Tokumarun levy Port Entropy. The music chosen was Shugo Tokumaru's Port Entropy.

Aiemmat kokemukseni lasten kanssa maalaamisesta ovat aika, no, sutaistuja: lapset ovat huitaisseet paperille jotain ja juosseet muihin puuhiin. Tällä kertaa hetki venyi ja venyi, sillä lapset koskettelivat lumoutuneena paperia siveltimen kärjellä, vetivät viivoja, täyttivät märkää paperia väreillä. Puolen tunnin ajan olimme ihanassa unessa. My experiences of painting with children are rather, well, jotted: kids have just thrown some lines on paper and ran to do something else. This time it went on and on, as the children were enchanted of just touching the paper with the tip of the brush, drawing lines, filling the wet paper with color. For a half hour we were living a wonderful dream.

"Sateenkaarimaailma"
"Rainbow World"

"Pilvenpiirtäjä"
"Skyscraper"

"Luonto"
"Nature"

Heille joita kiinnostaa, tässä vielä musiikkimaalaustuokion suunnitelma.

Tattarihunaja on mustaa. Buckwheat honey is black.

Kjell Westö piti päiväkirjaa kirjoittaessaan romaania. Minä käytän liikaa perfektiä, joka on epämääräisempi kuin imperfekti; teksti tiivistyisi, jos muistaisin imperfektin ja jättäisin turhat epämääräisyyssanat pois. Istuin Engelissä puhumassa japanilaisista novelleista, mutta tosiasiassa en puhunut mitään. (Piirsin ryhävalaan, joka piteli kukkasateenvarjoa.) Lokakuun loppu usvaantuu marraskuuksi ja vie mukanaan valveen, maailma muuttuu päiväkausien uneksi. Kun minulta kysytään jotakin, räpyttelen silmiäni ja yritän muistaa, ettei edessäni seisova ihminen olekaan unta. Tattarihunaja on mustaa. Jos sekoittaisin sitä valerianaan, nukkuisin varmaan kevääseen asti.

Kjell Westö kept a diary while writing his novel. I use too much perfect tense, which is vague compared to simple past tense; my text would be denser, if I remembered past tense and left out the small words of hesitation. I was sitting in Café Engel talking about Japanese short stories, but in reality I said nothing. (I drew a humpbacl whale who was holding a flower-pattern umbrella.) The end of October hazes into November and draws away all awakeness; the world becomes a dream of days. When I'm asked something, I blink my eyes and try to remember that the person standing in front of me is not a dream. Buckwheat honey is black. If I mixed it with valeriana, I would surely sleep until spring.