Pyykkikontiaisen tunnustuksia

Useimmat ystäväni tietävät, että lajittelen pyykkini hyvin huolellisesti. Ulospäin siinä on jotakin autistista. Mutta minä tiedän, tietenkin, että se on vain järkevää. Päinvastaisista käsityksistä huolimatta värit sekoittuvat ja lopulta kaikesta tulee harmaata. Harmaata. Epävärejä.

Hedelmä- ja vihannesvaa'an tarralaput irrotan kasviksista heti kassalla, koska minusta se on ärsyttävää puuhaa ja saan hyvää mieltä siitä, ettei sitä tarvitse tehdä enää kotona. Hedelmät otan heti ulos pusseistaan, koska niitä on ärsyttävää kaivaa pusseista silloin kun niitä tarvitsee eikä koskaan tiedä missä pussissa on mitä. En koskaan ripusta tiskirättiä kuivumaan hanan päälle, koska minua ärsyttää, jos vesi valuu sitä koskien lasiin.

Ylipäätään teen ärsyttävät asiat mieluummin heti kuin myöhemmin. Taidan olla aikamoinen ärtiäinen. Mutta sillä tavoin asiat muuttuvat ärsyttävistä omiksi pieniksi jutuikseni.

Näytän helposti autistiselta. Haluaisin sanoa, ettei tämä ole autistista: kaikella toiminnallanihan on syy ja järjestys. Mutta niin autistitkin taitavat ajatella.

Tänään joka tapauksessa rakensin tämän huomattavan tarpeellisen pyykkiviestintäjärjestelmän.