Tattarihunaja on mustaa. Buckwheat honey is black.

Kjell Westö piti päiväkirjaa kirjoittaessaan romaania. Minä käytän liikaa perfektiä, joka on epämääräisempi kuin imperfekti; teksti tiivistyisi, jos muistaisin imperfektin ja jättäisin turhat epämääräisyyssanat pois. Istuin Engelissä puhumassa japanilaisista novelleista, mutta tosiasiassa en puhunut mitään. (Piirsin ryhävalaan, joka piteli kukkasateenvarjoa.) Lokakuun loppu usvaantuu marraskuuksi ja vie mukanaan valveen, maailma muuttuu päiväkausien uneksi. Kun minulta kysytään jotakin, räpyttelen silmiäni ja yritän muistaa, ettei edessäni seisova ihminen olekaan unta. Tattarihunaja on mustaa. Jos sekoittaisin sitä valerianaan, nukkuisin varmaan kevääseen asti.

Kjell Westö kept a diary while writing his novel. I use too much perfect tense, which is vague compared to simple past tense; my text would be denser, if I remembered past tense and left out the small words of hesitation. I was sitting in Café Engel talking about Japanese short stories, but in reality I said nothing. (I drew a humpbacl whale who was holding a flower-pattern umbrella.) The end of October hazes into November and draws away all awakeness; the world becomes a dream of days. When I'm asked something, I blink my eyes and try to remember that the person standing in front of me is not a dream. Buckwheat honey is black. If I mixed it with valeriana, I would surely sleep until spring.

Porkkanoita. Carrots.

Sadon ilahduttavimmat porkkanat. The most delightful carrots of the season.

All the carrot harvest.

Me rinsing them.