Ihan tavallinen kiltti juhannus. Just an ordinary tame midsummer.

Epäolennaisten Kokemusten Osasto. Section of Irrelevant Experiences.

Ennen putkiremonttia meillä oli aina valoisaa, luettiin kirjoja ja lehtiä ja pelattiin lautapelejä ja oltiin onnellisia. Tästä olen varma. Muutamassa päivässä se kaikki palaa takaisin. Makaan sängyssä influenssan kourissa (tai ehkä vain ilkeän flunssan), ulkona leviää valo ensin aurinkona ja sitten lumisateena. Luen kirjoja, nukun, katson elokuvia, itken Poirotin kuolemaa. Rasmus menee ja tulee eikä mihinkään ole kiire. Ludvig on tyytyväinen, kun kotona on ihminen. Viimeiset kiireiset päivät työpaikalla, jossa hemulin täti väijyy selän takana, eivät koskaan toteutuneet. Viimeiset kuukaudet katoavat kummallisen nopeasti muistini Epäolennaisten Kokemusten Osastoon, jossa asiat ovat häipyviä ja utuisia, vaikka en ole vielä voinut edes käydä tyhjentämässä sosiaalitiloista lokeroani. Maanantaina, kun menen uuteen harjoittelupaikkaan, sisäkengät ovat vielä jossakin, jossa en oikein edes muista olleeni.

Hänen kuninkaallinen korkeutensa.
Her royal majesty.

Before the renovation, it was always so bright in our home, we read books and played board games and were happy. I'm positive about it. In a few days it all comes back. I lie in bed fighting a flu (or maybe just a nasty cold), the light spreads outside, first sun and then snow. I read books, sleep, watch movies, weep Poirot's death. Rasmus goes and comes and there's no hurry anywhere. Ludvig's happy for having a human in the house. Last busy days at work, hemulen's aunt ambushing from behind my back, never realized. Oddly fast do the last months disappear into the Section of Irrelevant Experiences within my memory, in where things are fleeting and hazy, even though I have not yet managed to empty my locker at the changing room. On Monday, when I start at a new place, my work shoes are yet somewhere I don't even remember to have existed.

Rakkaani, meillä on lintuongelma. Darling, we have a bird problem.

Tulin töistä kotiin. Silmäkulmassa välähti liikkeen varjo, vaikka Rasmuksen ei pitänyt olla kotona. Ludvig makasi rauhassa kerällä zabutonillaan. Verho heilahti vähän, ja ajattelin, että meille on muuttanut kummitus. Mutta ei se ollut kummitus. Se oli talitiainen. Viime viikolla kävi yksi talitiainen, eilen yksi ja tänään kaksi. Aamuinen tiainen oli hönttä ja lensi suoraan Ludvig-kissan eteen. Ruhoaan nostamatta Ludvig kaapaisi sitä tassullaan. Lintu pääsi pakoon, mutta zabutonia reunustavat pienet harmaat höyhenet. Meillä on lintuongelma.

I came home from work. A phantom of movement flashed in the corner of my eye; Rasmus was supposed to be absent, though. Ludvig was sleeping peacefully on her zabuton. Drapes moved a little, and I thought a ghost has moved in. But it wasn't a ghost. It was a great tit. Last week we had a visit from one, yesterday one came in, today two birds. The one in the morning was silly and flew right in front of Ludvig. Without bothering to get up, Ludvig stroke with her paw. The bird escaped, but the zabuton is now lined with tiny grey feathers. We have a bird problem.

Aurinko, uni, kissa

Kaksi päivää on paistanut aurinko. Pihan mänty heijastui tietokoneen näytölle ja näytti, kuin olisi jo kesä. Kesä! En ole koskaan ennen kaivannut sitä niin kuin tänä talvena.

Yöllä näin unta. En sekavaa, kiireistä unta niin kuin yleensä näen, vaan hyvin selvää ja rauhallista unta. Opetin lapsilaumalle askartelua. Askartelimme silkkiperhosen siiven värisestä paperinarusta perhosia. Kun perhonen oli valmiina kämmenellä, sen siipien reunat alkoivat hohtaa kultaista valoa ja se nousi lentoon. Unessa kuva kiertyi taaksepäin, ulommas ja korkeammalle, kunnes näin vain kultaisina hohtavien perhosten meren.

Äiti sai joululahjaksi palveluskelpoisuuspäätöksen,
jonka mukaan Ludvig siirrettiin taas meille.
(Nimi on sutattu.)

Ludvig kolossaan. Kahdeksantoista-ja-puolivuotiaana
se ei enää tee juuri muuta kuin nukkuu.

A perfect day

Best days are the days you don't have to do anything. Okay, getting tyres changed. But that's done now and I have summer tyres and sunglasses and new windscreen wipers. Well, yeah, and a new car. And white lilies in the bathroom, gotten from a sweet American girl who was couchsurfing here. And another sweet, joyous couchsurfer sleeping on my floor, this time from Brazil; and melon muffins, although I used honeydew and toadskin melon instead of cantaloupe and damsons instead of apple sauce; and a happy tired cat and patches, endless, neverending patches. Soon, soon it'll be finished and I can finally do something else. And I feel like writing a memorial to my old car.

Sun, cat, crochet :)

Sun is shining today and Ludvig will get to go out. She doesn't look extremely eager, though. 126/135 patches ready!

Ludvig got out today.

One of the nicest things I've done in my life is making a cat happy. Because it's another creature, especially because it's not a human, and probably especially because it's a cat.

She moved in with me when my parents were losing their nerves with her peeing everywhere. I quite understand them. My personal favourite must be when she managed to drop a Bible from a bookshelf and peed on it. Only a Bible; no one book besides. She haven't peed once outside her sandbox when living with me. I try to give her a lot of positive attention and a good amount of excitement. And, admittedly, I pamper her with treats.

Today morning I looked out of my window and decided that there are enough dry spots on the ground that I can start phase two in her happiness training: teaching her that going out on a leash is actually fun. And you know what? It was. At least for her. She ate some early grass and we spent a half hour watching sparrows and wading in snow.

Happy, old cat.