Ovatko ravinteikkuus ja terveellisyys sama asia? Eivät tietenkään. (Ja jopa tutkimuksen käyttämä rajaus sille, mitä he tarkoittavat ravinteikkaalla, "nutritious", on suppea: heille ravinteikas tarkoittaa jotakin, joka sisältää paljon vitamiineja.) Samassa tutkimuksessa todetaan, että luomuruoka itse asiassa saattaa vähentää tuholaismyrkkyjen ja antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien määrää elimistössä. Se tarkoittaa yksinkertaisesti, että luomuruoka on terveellisempää kuin tavanomainen ruoka, vaikkakin sen ravintoarvot saattavat olla samat tai lähes samat. Tämä on myös useimpien ihmisten peruste luomuruoan valitsemiselle.
Myös tiedeyhteisö on kritisoinut tutkimusta laajalti, muun muassa kapeiden ennakko-odotusten ja kysymyksenasettelun osalta. Näistä lähtökohdista olisi ollut vaikea päätyä toiseen tulokseen. Tutkimusryhmä myös tunnustaa jättäneensä huomiotta useita tutkimuksenosia, joissa luomuruoka todistettiin huomattavasti ravinteikkaammaksi kuin tavanomainen ruoka, koska "se ei ole olennaista" tai koska otanta oli liian pieni. Edes tutkimuksen perusväitteet eivät siis pidä paikkaansa.
Mikä sekä tutkimuksessa että erityisesti siitä virinneessä keskustelussa kuitenkin ihmetyttää minua eniten on vastustus, jota lähes aina kohtaa, kun haluaa tehdä hyvän, terveellisen ja reilun valinnan. Miksi kukaan vastustaisi luomuviljelyä? Kelle se aiheuttaa mitään harmia? Mikseivät ihmiset saisi rauhassa syödä myrkytöntä ruokaa?
"Se nyt yksinään ei auta mihinkään", on todella usein kuultu peruste sille, miksi oikeastaan mitään ei kannattaisi tehdä oikeastaan koskaan. Eikä varsinkaan, jos se edistää terveyttä, ihmisten tai eläinten elinolosuhteita tai ‒ no, jos täytyisi muuttaa itseään tai tapojaan hitustakaan. Se olisi hieman ymmärrettävämpää, jos luomuruoan syöjät, alkalisoijat, kasvissyöjät tai ketkä tahansa innokkaasti käännyttäisivät vähemmän valistuneita kanssaeläjiään, mutta useammin tilanne on toisinpäin. Muutoksen tehnyttä ihmispoloa kiusataan, paitsi sillä ettei mistään ole mistään hyötyä millekään, myös sillä, että "se ei ole tieteellisesti todistettua" tai että "se on huuhaata". Moni arkielämäämme kuuluva asia ei ole tieteellisesti todistettu, ja entistä huuhaata todistetaan jatkuvasti todeksi tieteen keinoin. Jos jostain tulee energisempi, iloisempi ja terveempi olo eikä sillä ole haittavaikutuksia, onko kaikella tuolla lainkaan väliä?
Aloitin vähän aikaa sitten emäksöivän dieetin. Sen perusajatus on, että tavanomainen länsimainen ruokavalio laskee kehomme pH-arvon liian alas, ja liian alhainen pH-arvo aiheuttaa kaikenlaisia harmeja, muun muassa syöpää. Keho voi paremmin, kun pH on hieman emäksinen. pH nostetaan ruokavalion muutoksella: syödään paljon kasviksia, juureksia, hedelmiä, soijatuotteita, papuja, herneitä, siemeniä ja pähkinöitä, ja vähän tai ei ollenkaan lihaa, kalaa, kanaa, linnunmunia, viljatuotteita, sokeria, keinotekoisia makeutusaineita ja kahvia. Juomaveteen lisätään sitruunaa.
Tieteellinen todistus emäksöinnin vaikutuksista on melko heikkoa ‒ sitä ei ole tutkittu kunnolla ‒ ja toki netistä löytyy kaikenlaista yrittäjää, jotka myyvät tuhansia euroja maksavia vedenemäksöintilaitteita. Niitä ei tarvitse ostaa. Ja tietenkin löytyy ihmisiä, joiden mielestä ruokavalion vaikutukset ovat ‒ en oikein tiedä mitä, illuusiota? ‒ koska todellinen tieteellinen todistus puuttuu. Miten syövän voisi muka parantaa ruokavaliolla? Eikö kehon pH-arvon lasku syövän yhteydessä ole pikemminkin seuraus kuin syy? Kalliit laitteet ovat huijausta! (Yllä käsitelty sopivasti uutisoitu luomututkimus sen sijaan on tiedettä.) Eivätkä nämä ole syitä ainoastaan sille, miksei itse halua noudattaa tällaista ruokavaliota; päinvastoin ne ovat syy, miksei kenenkään pitäisi noudattaa sitä.
No, minusta on lähinnä tervettä järkeä, että syömällä kasvispohjaisesti laihtuu ja voi paremmin. Lisäksi kasvispohjainen ruokavalio tai sitruunan lisääminen juomaveteen tuskin vahingoittaa ketään. On totta kai tärkeää huolehtia, että syö monipuolisesti, mutta niinhän kaikkien on. Eivätkö hyvät vaikutukset kuitenkin ole kaikkein tärkeimpiä? Kuinka kukaan voisi tieteellisesti todistaa, miltä kehossani tuntuu?
Miksi niin monelle on niin tärkeää vastustaa toisen terveellisiä syömätottumuksia? Tai jotain sellaista kuin luomuviljelyä?
Usein tuntuu, että suosioon nousevat lähinnä tutkimukset, joiden opetus on, ettei kannata koskaan tehdä mitään. Se kaikki, mitä et viitsinyt tehdä, vaikka tunsit että olisi pitänyt ‒ se olikin huuhaata. Ja vieläpä rahastusta. Hyvä sinä! Sen sijaan sellaiset tutkimukset, kuin esimerkiksi yllä linkatun kolumnistin aikuistyypin diabeteksen ja Alzheimerin taudin yhteyksiä käsittelevät, jäävät huomiotta. Niiden sanoma on paljon vaikeampi hyväksyä: nimittäin, että sillä mitä syömme ja mitä teemme, on merkitystä.
Ja hyvä että on.
 |
| Miellyttävät vaikutukset kehossasi tämän salaatin syömisen aikana ja jälkeen eivät ole tieteellisesti todistettuja. Nauti varoen. |
