Lumihiutaleita paksunaan

Mitäköhän sitä tekisi suurella lumihiutalehuivikkeella? Virkkasin ison kasan lumihiutaleita Betty Barndenin Virkkaajan suuren silmukkakirjan lumihiutaleohjeen mukaan (s. 228) ja pesin pesukoneessa. Olisi pitänyt arvata, että hiutaleista tulee turhan paksuja, vaikka virkkuukoukku olikin jyhkeä. Huivike on pisimmillään 160 cm ja leveimmillään 100 cm.

Kaksikymmentäyksi lumihiutaletta. Yhteen kohtaan ovat
näköjään eksyneet hieman hassusti melkein lomittain.

Yhden hiutaleen halkaisija nirkosta nirkkoon on 35 cm.

Jos olisi muutenkin valkeissa, voisi olla Narnian valkea velho?

Niin kuin joskus vuosia sitten naamiaisissa (ilme kesken)!
Tähän asuun se olisi sopinut. Ehkä pitäisi hankkia taas
vain enemmän valkoista?

Punainen lintu on vihainen

Näinä aikoina jokainen huovuttaja päätyy ennemmin tai myöhemmin lintuaiheeseen. Viikonloppuna lapsenvahtiin lähtiessä raahasin mukanani kassillisen huovutustarpeita. Keskeneräinen huopakaskelotti oli lapsista hieno, mutta kävi ilmi, etten saa nousta sohvalta, ennen kuin myös vihainen lintu on syntynyt.

Punainen lintu edestä.

Ja punainen lintu takaa.

Päädyin tekemään punaisen, koska se tuntui helpoimmalta, mutta näin jälkeenpäin ihmettelen, miksei esimerkiksi vihreä olisi ollut aivan yhtä helppo. Punainenhan on joka tapauksessa toiminnallisesti tylsin, koska se vain mäjähtää. Itse tosin pidän kovasti isoista punaisista. Kun ne vain niin rehellisesti mäjähtävät.