Aurinko, uni, kissa

Kaksi päivää on paistanut aurinko. Pihan mänty heijastui tietokoneen näytölle ja näytti, kuin olisi jo kesä. Kesä! En ole koskaan ennen kaivannut sitä niin kuin tänä talvena.

Yöllä näin unta. En sekavaa, kiireistä unta niin kuin yleensä näen, vaan hyvin selvää ja rauhallista unta. Opetin lapsilaumalle askartelua. Askartelimme silkkiperhosen siiven värisestä paperinarusta perhosia. Kun perhonen oli valmiina kämmenellä, sen siipien reunat alkoivat hohtaa kultaista valoa ja se nousi lentoon. Unessa kuva kiertyi taaksepäin, ulommas ja korkeammalle, kunnes näin vain kultaisina hohtavien perhosten meren.

Äiti sai joululahjaksi palveluskelpoisuuspäätöksen,
jonka mukaan Ludvig siirrettiin taas meille.
(Nimi on sutattu.)

Ludvig kolossaan. Kahdeksantoista-ja-puolivuotiaana
se ei enää tee juuri muuta kuin nukkuu.