Tulin töistä kotiin. Silmäkulmassa välähti liikkeen varjo, vaikka Rasmuksen ei pitänyt olla kotona. Ludvig makasi rauhassa kerällä zabutonillaan. Verho heilahti vähän, ja ajattelin, että meille on muuttanut kummitus. Mutta ei se ollut kummitus. Se oli talitiainen. Viime viikolla kävi yksi talitiainen, eilen yksi ja tänään kaksi. Aamuinen tiainen oli hönttä ja lensi suoraan Ludvig-kissan eteen. Ruhoaan nostamatta Ludvig kaapaisi sitä tassullaan. Lintu pääsi pakoon, mutta zabutonia reunustavat pienet harmaat höyhenet. Meillä on lintuongelma.
I came home from work. A phantom of movement flashed in the corner of my eye; Rasmus was supposed to be absent, though. Ludvig was sleeping peacefully on her zabuton. Drapes moved a little, and I thought a ghost has moved in. But it wasn't a ghost. It was a great tit. Last week we had a visit from one, yesterday one came in, today two birds. The one in the morning was silly and flew right in front of Ludvig. Without bothering to get up, Ludvig stroke with her paw. The bird escaped, but the zabuton is now lined with tiny grey feathers. We have a bird problem.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti