Introverttihomssun tunnustuksia

Oli kai odotettavaa, että kun taloudessa vietetään päällekkäin kahta vegaanikuuta ja yhtä mielipiteetöntä tammikuuta, joku niistä katkeaa ennenaikaisesti. Tamilikasvisruokakirjan ansiosta se ei ollut kumpikaan vegaanikuu. Mies selvisi kyllä Abu-Hanna-kohusta, muttei enää maidon hinnan noususta.

Ja minä aloitin koulutuksen. Minusta tulee lastenohjaaja. Koulutus on aikuiskoulutusta ja siinä "halutaan hyödyntää jo olemassa oleva osaaminen ja tieto". Käytännössä se tarkoittaa aivan hirveää määrää keskustelua. Se on hyvä. Ja hienoa. En kestäisikään enää yhtään tutkintoa, jossa asioita opetellaan ulkoa kirjasta. Mutta sellaisessa räjähtää helposti pienen introverttihomssun pää.

Kun joillekin tuntuu olevan luontevaa ja nautinnollistakin keskustella päivät pitkät, tutustua ja jakaa loputtomia tarinoita omasta elämästä, minun on vaikea pysyä hiljaa, kun mieleen tulee hyvä likipitäen aiheeseen liittyvä gorilla-aiheinen anekdootti. Ja pian alan kaivata takaisin turvalliseen pesäkolooni.

Lastenohjaajan ammattitaitoon kuuluu jatkuva itsetutkailu. Joinakin päivinä siitä puhutaan niin paljon, että unohdan, mitä oikein oikeasti olen opiskelemassa. Samalla se on aiheuttanut, että olen kyllästynyt itseeni. Olen kyllästynyt niihin persoonallisuuden ja identiteetin piirteisiin, joita jatkuvasti kannan mukanani. "Onko millään oikeastaan niin väliä?" ajattelen, ja ihan positiivisella tavalla. Eikö olisi paljon helpompaa vain päästää irti? Iltaisin itseyden palat alkavat tuntua ylimääräiseltä painolastilta, joltain joka estää minua tanssimasta kepeästi kumisaappaissa kuin mymmeli. Sängyssä maatessa päästän irti palasistani ja annan niiden leijailla kohti kattoa. Ennen nukahtamista tunnen joskus oloni delfiiniksi tai näen läpikuultavia asioita, maailman kuin se olisi lasia.

En halua vain mielipiteetöntä tammikuuta. Äkkiä haluan mielipiteettömän elämän. En jaksa olla mieltä suomalaisesta rasismista tai Paolo Coelhon romaanien kuvakielestä. Haluan vain olla. Ja ehkä kuvitella olevani silkkiperhonen niin kuin koko maailma olisi minussa.

Niin, ja yksi juttu. Olen alkanut taas piirtää.