Aikuiset kiusaa

Olen ollut tämän viikon kipeänä, mutta silti koulutuspaikasta onnistui kantautumaan korviini kummallisia uutisia. Niiden mukaan minä syrjin pienryhmäläisiäni ja huudan heille. Olin tämän kuullessani aika puulla päähän lyöty.

Vieläkään en ole saanut selville, mitä täsmälleen olen oletetusti tehnyt. Itse kun tiedän, että vaikka en erityisesti pidä tästä metelin nostaneesta naisesta, olen ollut hänelle vähintäänkin asiallinen. Hän sen sijaan on mm. kääntänyt minulle selkänsä, kun olen yrittänyt puhua hänelle, ja esittänyt kuin en olisi ollut paikalla. Hän on tahallisesti jättänyt minut tilanteen ulkopuolelle ja pyrkinyt kääntämään toisia opiskelijoita minua vastaan. Hänellä on epärealistisia vaatimuksia sen suhteen, mitä minun olisi pitänyt tehdä, ja hän kritisoi minua äänekkäästi siitä, etten niin ole tehnyt. Hän on pyrkinyt tahallisesti ärsyttämään minua saadakseen minut suuttumaan.

Monet huhuista, joita olen kuulleet harjoittamastani syrjinnästä, ovat myös olleet melko omituisia. Muun muassa olennainen todiste syrjinnästä on kuva, jossa on kolme tursasta, kun syrjityn mielestä pitäisi olla neljä. (Tursas on siis pienryhmämme symboli ja hän liittyi ryhmäämme myöhemmin, neljäntenä.) Jos nyt ei olisikaan melko epäselvää, miksi tursaiden määrä kuvassa on osoitus syrjinnästä, niin sen lisäksi en edes tiedä, mistä kuvasta puhutaan.

Olen ollut todella ahdistunut. Ja olen tietenkin reagoinut, niin kuin tällaisessa tilanteessa helposti reagoi: yrittänyt olla ystävällinen ja järjestää tilanteen niin, että olen varmasti tasapuolinen.

Väärin. Se oli väärä tapa toimia, koska tilanne ei ole koskaan ollutkaan sellainen, kuin millaiseksi tuo nainen haluaa sen maalata. Jokainen yritykseni "korjata" tilannetta on vain pahentanut sitä.

En mitenkään halua väittää, että käyttäytyisin aina täydellisesti enkä koskaan hermostuisi tai sanoisi jotain harkitsematonta. Olen myös ollut tänä keväänä putkiremonttievakon ja kuolemantapauksen takia varsin kireä. Tiedän silti hyvin, että en ole ollut epäoikeudenmukainen tai syrjinyt ketään. Tiedän myös korottaneeni kerran ääntäni provosoituna.

Äkkiä alkoi epäilyttää. Ketä tässä oikeasti kiusataan? Aloin googlata.

"Yhteisöllisessä kiusaamisessa kiusaaja on muun yhteisön mielestä viaton uhri, kun taas kiusattua pidetään yleensä sairaana, siis perustavasti kyvyttömänä noudattamaan normeja", kertoo wikipedia. Aivan, sehän tässä tuntuu olevan tavoite, ja siihen suuntaan ollaan kovasti menossa.

Pian vastaan tuli myös sivu työpaikkakiusatuille. Sieltä löytyy esimerkiksi lista yleisimmistä henkisen väkivallan keinoista (joka löytyy kenties helpommin otsikon "Työpaikkakiusaamisen taktiikat" alta täältä). Hämmästyneenä totesin, että sieltä löytyy tämän naisen koko käytösskaala. Sivulta löytyy myös paljon vertaistukea ja avartavaa keskustelua aiheesta. Lukulistalleni nousi heti ainakin Sirpa Polon Narsisti esimiehenä: miten vapauduin työpaikkahelvetistä, jossa kerrotaan myös niistä fysiologisista muutoksista, joita kiusaamisen uhrissa tapahtuu, ja kuinka tämä alkaa sitä kautta ennen pitkään pelata kiusaajan pussiin.

Tälläkin oli tarkoitus. Käyttäytymiskaavat, jotka tekevät ihmisestä todennäköisemmän kiusatun, ovat opittuja, ja ne opitaan tilanteessa, joissa ensi kertaa joutuu kiusatuksi. Sen jälkeen ne ovat automaattisia, ja mikä olennaista, ne vetävät potentiaalista kiusaajaa puoleensa. Ei ole sattumaa, että samat ihmiset tulevat aina kiusatuksi, tai että tiettyjen ihmisten päälle on helpompi kaataa paha olonsa. Tämän sinänsä turhauttavan ja typerän kokemuksen tarkoitus oli, että tartun asiaan ja hankkiudun irti noista kaavoista.

(Haluan kuitenkin korostaa, ettei kiusaaminen ole koskaan kiusatun vika. Vika on aina kiusaajassa ja yhteisössä, joka antaa sen tapahtua. On kuitenkin tärkeää ja voimaannuttavaa ymmärtää, että kierteen voi myös katkaista.)

Aluksi minusta tuntui yllättävältä tulla kiusatuksi aikuiskoulutuksessa. Ja koska aikuisten kiusaamiskeinot ovat kierompia kuin lasten (luultavasti koska suorempaan kiusaamiseen puututtaisiin), kiusaamista on myös vaikeampi tunnistaa kiusaamiseksi. Hyvin pitkään haluaa ajatella, että kyse on väärinymmärryksestä. "Mehän ollaan kaikki kuitenkin aikuisia." Aikuisia, no niin. Mitä se sitten tarkoittaakaan.

Lisäksi, vaikka tuntuu hyvältä kääntää asiat oikeinpäin, täytyy totuus myllertää esiin vielä koulutuksessa. Se tuntuu hyvin, hyvin raskaalta – ja naurettavalta, koska en kaiken oikeuden mukaan kiusaajanhan se pitäisi asiat esiin ottaa! Mutta tällä kertaa en aio antaa periksi. Minua ette enää kiusaa. Oikein sähisyttää.