Fifty-three to go

 

Seventy-one patches done. Fifty-three to go. Although I think I miscounted and need actually a total 128 - in that case, fifty-seven to go. Plus of course the outermost ring to each one. And the sewing.

I think I gotta do something else for a while. Something I can complete sooner. Something like this, perhaps, to use as a purse when flying.

Macramé

Temping as a substitute teacher of arts and crafts some time ago, I was to teach a bead workshop. I know nothing about beads, but fortunately the kids knew what they were doing. So while they were doing whatever they were doing with tiny seedbeads (for which I would have not had patience), I was skimming through some books about the subject. And there it was, what I had tried some years ago in a craftshop in Estonia and then forgotten: macramé. The book said it's "ethno-spirited but can look nice when used right". (Nice and right meaning, cheap.) After my first, succesful try, I came home and started to check macramé patterns in web. Probably should have tried this with something else than alpaca.

Neverending patches

My eternal problem seems to be that I buy more yarn that I can possibly use. Sometimes I go on strike: no more yarn until at least some of the old is finished! And then I stare at my yarn collection (and believe me, it's huge) wondering what to make. For example, what to make of the odd collection of alpaca?

Inspired by this, I started my own crochet quilt. Unlike this beautiful tulip quilt, my patches won't be so flower-like: just rounds surrounded by either a hexagon or octagon. The color for the outermost ring isn't decided yet either, as I thought I'd finish all the yarn I already have before choosing the binding color.

I counted that I would need some 124 patches for a blanket - that is, if there's enough yarn. Still 83 to go.

Vuodenvaihteen mietteitä

Tänä vuonna olen

1. vetänyt kovasti rajoja. Se on ollut välillä kovasti rankkaa ja välillä kovasti palkitsevaa, mutta menetyksistä ja muutoksista huolimatta ehdottomasti sen arvoista.
2. aloittanut vuoden samanlaisessa mustan tähtisumun kaikkeuden tuntemuksessa kuin tunnun sen lopettavankin.
3. kokenut ekan kerran bhangan ja myöhemmin, monien meditatiivisten vaiheiden kautta, saapunut vahvistuneen ja luonnollisesti päivittäisen meditaation tilaan.
4. kellunut asunnottomuudessa ja tuntenut Oranssin virtauksen läsnäolon. (Tämä ei viittaa mihinkään mystiseen.)
5. rakastunut.

Kuluneella viikolla olen

1. tutustunut viehättävään autistineitiin ja naurattanut sitä kerran niin paljon, että pissasi housuunsa.
2. tehnyt isoja päätöksiä! Noin esimerkiksi muutan kevääksi yksiöön.
3. toivottavasti alkanut hyväksyä maailman kaaoksellisuuden.

Tänään olen

1. kuullut eniten minun tyyliseni Pokemonin olevan Xatu.
2. ihastunut uuteen kotiini ja pakannut melkein kaikki tavarani. Niitä ei ollut paljon.
3. siristellyt silmiäni kuin murmeli, koska nukuin viime yönä liikaa.

Pian aion

1. hoikistua. Mutta en halua uutta kilpirauhasen vajaatoimintaa, joten olen mieluummin iloinen läski kuin masentunut laihimus. Siksi taidan vain liikkua ja syödä fiksusti, mutta olla vilkaisemattakaan vaakaan.
2. mennä töihin. Tai no, ainakin tehdä töitä. Sellaisia palkallisia. Ns. kunnollisia.
3. ottaa kissavanhukseni hoitoon. Oikukkaan kissaotuksen totuttaminen beluga-apinan pieneen kuutioon ei kyllä välttämättä ole helppoa.

Asioita, joista ei sittenkään tullut kovin mielenkiintoisia

Tämä lista on jostakin FB:ssa kiertäneestä muistelopohjasta.

10 vuotta sitten minä...
1. pelasin melkein koko ajan Super Mario Bros 3:sta
2. söin vaaleanpunaisia bentsodiatsepiineja
3. aloitin yliopiston

5 vuotta sitten minä...
1. asuin temppelissä metsän keskellä lähellä Malesian rajaa
2. ystävystyin kissojen ja etanoiden kanssa
3. en kaivannut ketään

3 vuotta sitten minä...
1. ajoin työkseni rikasta lasta taitoluisteluharjoituksiin mustalla mersulla
2. en tiennyt onko vatsassani ameeba
3. olin niin rakastunut elämään, että pysähtelin tuijottamaan mykkänä onnesta muun muassa kaupan leipähyllyä

1 vuosi sitten minä...
1. kirjoitin romaania
2. haaveilin vapaudesta
3. opettelin virkkaamaan selälläni, koska olin sairauden takia niin väsynyt

Tähän asti tänä vuonna minä olen...
1. tehnyt liikaa asioita ja huomannut, ettei niin voi jatkua
2. ajanut tuhansia kilometrejä raihnaisella pakulla ympäri Eurooppaa
3. tavannut Tärkeän Ihmisen jonka kanssa oleminen tuntuu samalta kuin ilma Lissabonin yllä maaliskuussa

Eilen minä...
1. pidin viimeisen japanintuntini
2. sain Punnitse ja Säästästä vessapaperia tukoksi verta vuotavaan nenääni ja vetäisin ensimmäisen kunnon paniikin pitkään aikaan
3. hoidin kolmea kissaa, kahta koiraa ja yhtä tanukia

Tänään minä...
1. olen ollut väsynyt mutta hirmuisen onnellinen
2. olen päästänyt puolisokean koiran vapauteen, jota se ei käyttänyt
3. aion Neuloa ja Nukkua Omassa Sängyssä

Huomenna...
1. hoidan kahta lasta toivottavasti Oktonautteja katsellen
2. juoksen
3. aion Neuloa ja Nukkua Omassa Sängyssä

Virallinen tiedustelu

Nimi: Tuulia
Erityinen väri: violetti niin että sen kanssa on toista väriä
Suosikkiherkku: minttutee, sokeri-inkivääri
Suuri kaipauksen kohde: ajaa autolla niin kovaa että tuntuisi kuin aika ja painovoima lakkaisivat olemasta
Tyypillinen möhläys: ajaa melkein edessä olevan perään kun vaihtaa vasemmalle kaistalle
Lempikasvi: tällä hetkellä kaikki mikä kasvaa viidakkomaisesti eli ainakin mun koko kasvimaa
Fanatismin aihe: ihmiskunnan yleinen nuijuus
Materialistinen toive: virolainen violetti liukuvärjätty villalanka
Lempipuuha: kuumassa kylvyssä vanuminen, okariinon soitto
Mieluisa askar: järjestelmällinen tiskaus
Jatkuva aie: tavaroiden järjestäminen
Lempilelu (muinoin tai nykyään): kiinalainen yöperhosen muotoinen okariino ja sen keltainen kotilo
Missä haluaisin käydä: villakaupassa Müürivahella Tallinnassa; missä vain missä on syksy
Viehättävä asia: pilvien tapa muodostua iltataivaalle ja värjäytyä vaaleanpunerviksi
Paras valo: valtavan lehmuksen lehtien läpi siivilöityvä
Onnen aihe: se miltä ilma tuntuu kasvoilla elokuussa ja valo

Voikukat ♥

En ole koskaan erityisen iloinen, kun kasvimaalla ei keväällä näy muuten taimen taimea, mutta voikukat kyllä nostelevat päitään. Niiden kukista on kuitenkin paljon iloa! Vielä viikko sitten mietin, mitä tähän aikaan vuodesta voisi hillota, kun puuronpäällishillot alkavat loppua kaapeista, kunnes välähti. Tein äsken voikukkasiirappia noin suunnilleen tällä ohjeella:

Laita irrallisia voikukan kukintoja (tai irti nypittyjä kelta-valkoisia kukkia) kattilaan, peitä vedellä, anna kiehua 15-30 minuuttia. Siivilöi, huuhtele kattila, kaada neste takaisin ja anna veden haihtua muutaman tunnin ajan hellan alimmalla lämmöllä. Kun kyllästyt odottamiseen: mittaa 2 dl nestettä, lisää siihen 450 g sokeria, kaada kattilaan ja lämmitä nestettä hämmentäen niin että sokeri sulaa. Älä kiehauta, ja jos sokerin sulaminen kestää kauan kannattaa nesteeseen lisätä 2-3 ruokalusikallista sokeroimatonta voikukkanestettä. (Lopun nesteen voi pakastaa tai siirapoida saman tien, mutta mulle jäi sopivasti juuri tuo 2 dl. Tuli puoli litraa valmista siirappia.)

Ja huomenna aion panna simaa näin:

2,5 l voikukkia
5 l vettä
1 dl  siirappia
4 1/2 dl sokeria
1 1/2 dl sitruunaa
1/4 tl hiivaa

Pulloihin
1/2 tl sokeria
1 rkl rusinoita

Kerää voikukan kukat puhtaalta kasvupaikalta aurinkoisella säällä. Kiehauta isossa kattilassa vesi ja kukat, anna keitoksen porista hiljalleen noin 15 minuuttia. Lisää siirappi, sokeri ja pesty, kuorittu ja viipaloitu sitruuna. Anna seoksen jäähtyä kädenlämpöiseksi ja liuota joukkoon hiiva (1/4 tl). Anna juoman käydä runsas vuorokausi. Siivilöi ja pullota juoma. Pane pestyjen pullojen pohjalle ripaus sokeria ja muutama rusina. Nosta pullot kylmään. Sima on valmista, kun rusinat nousevat pintaan.